ISO-akkreditoinnin ja ISO-sertifioinnin ero
ISO-akkreditointi ja sertifiointi ovat kaksi erillistä prosessia, jotka sekoitetaan usein toisiinsa. Niiden välisen eron ymmärtäminen on tärkeää organisaatioille, jotka haluavat parantaa laadunhallintajärjestelmiään. Mikä on siis akkreditoinnin ja ISO-sertifioinnin merkitys? Periaatteessa ero on siinä, että akkreditointi koskee kolmansien osapuolten sertifiointielimiä, kun taas sertifiointi on kolmannen osapuolen sertifiointielimen antama todistus siitä, että organisaation hallintajärjestelmä täyttää ISO-hallintajärjestelmästandardien vaatimukset.
Mikä on ISO-sertifiointi
Jokaisella organisaatiolla on jonkinlainen johtamisjärjestelmä, koska se ei voisi toimia muuten. Organisaatio voi päättää ottaa käyttöön tunnetun johtamisstandardin, mutta olla hakematta sertifiointia. Vaikka tämä todennäköisesti parantaisi organisaation johtamista, sen hyöty jää siihen, koska organisaatio ei voisi väittää olevansa sertifioitu eikä voisi julkistaa tätä tietoa nykyisille ja potentiaalisille sidosryhmille.
Vaikka organisaatiot usein väittävät olevansa ISO-sertifioituja, tämä ei ole täysin tarkka tieto, sillä ne on sertifioitu vain ISO-standardin vaatimusten mukaisiksi. ISO itse ei suorita sertifiointia tai myönnä sertifikaatteja, eikä se salli kenenkään käyttää ISO-logoa sertifioinnin yhteydessä.
Mikä siis on ISO-sertifioitu yritys? Sertifioinnin suorittavat ulkoiset sertifiointielimet. ISO-sertifiointi on kolmannen osapuolen antama todistus siitä, että yritys toimii ja noudattaa yhtä kansainvälisen standardointijärjestön (ISO) kehittämistä ja julkaisemista kansainvälisistä standardeista.
ISO-standardit koskevat lukuisia johtamisjärjestelmiä, jotka kattavat kaikille yrityksille yhteisiä yleisiä näkökohtia, kuten laadunhallinta (ISO 9001), työterveys ja -turvallisuus (ISO 45001), ympäristöjohtaminen (ISO 14001), energianhallinta (ISO 50001) ja tietoturvan hallinta (ISO/IEC 27001) sekä teollisuus- ja alakohtaiset näkökohdat, kuten elintarviketurvallisuuden hallinta (ISO 22000). ISO-standardin mukainen sertifiointi antaa organisaatioille mahdollisuuden osoittaa asiakkaille ja sidosryhmille koko toimitusketjussa, että ne täyttävät standardin määrittämät vaatimukset. Koska monet organisaatiot haluavat suojella mainettaan, ne saattavat tehdä yhteistyötä vain muiden sertifioitujen organisaatioiden kanssa. Pohjimmiltaan ISO-sertifiointi voi olla kaupankäynnin edellytys.
Sertifiointi saavutetaan, kun sertifiointielin on suorittanut onnistuneesti johtamisjärjestelmän sertifiointiauditoinnin. Sertifioinnin säilyttämiseksi sertifiointielimen on suoritettava säännöllisiä auditointeja varmistaakseen, että johtamisjärjestelmä toimii vaaditulla tavalla. Lue lisää DNV:n sisäisen auditoijan koulutuksesta.
Mikä on ISO-akkreditointi?
ISO-akkreditointi on valtuutetun elimen virallinen tunnustus siitä, että sertifiointielin toimii kansainvälisten ISO-akkreditointistandardien mukaisesti. Se on pohjimmiltaan ”sertifiointielimen sertifiointi”, joka varmistaa, että sertifiointielin itse ylläpitää korkeaa laatutasoa auditointi- ja sertifiointiprosessissaan. Johtamisjärjestelmästandardien osalta sertifiointielimet voivat valita, antavatko ne akkreditoituja vai ei-akkreditoituja sertifikaatteja. Aivan kuten ISO-sertifiointia hakevat organisaatiot joutuvat ottamaan yhteyttä sertifiointielimeen, myös akkreditointia hakevat sertifiointielimet joutuvat ottamaan yhteyttä akkreditointielimeen. ISO/IEC 17021-1 on yksi keskeisistä akkreditointistandardeista, jossa määritellään vaatimukset, joita sovelletaan johtamisjärjestelmien sertifiointia tarjoaviin sertifiointielimiin.
ISO-johtamisjärjestelmien akkreditoinnin suorittavat yleensä tunnustetut kansalliset akkreditointielimet.
Monet kansalliset akkreditointielimet ovat kansainvälisen akkreditointifoorumin (IAF) jäseniä. Tämä foorumi määrittelee myös vaatimukset, joita akkreditoitujen sertifiointielinten on noudatettava. IAF:n jäsenten on tunnustettava muiden jäsenten ja niiden akkreditoimien sertifiointielinten vastaavuus. Tämä tarkoittaa myös, että sertifiointielimet voivat toimia kansainvälisesti eivätkä ole rajoitettuja toimimaan vain yhdessä maassa. Akkreditointi voi koskea myös muita kuin ISO-standardeja, jolloin sitä hallinnoivat usein yksittäiset järjestelmän omistajat.
Akkreditointi varmistaa auditoijien pätevyyden, integriteetin, laadun ja sertifiointiprosessin sääntöjen noudattamisen. Kuten sertifiointiprosessissa, myös akkreditointiauditoinnit suoritetaan yleensä vuosittain, ja sertifiointielin voi menettää akkreditointinsa, jos se ei pysty jatkuvasti täyttämään vaatimuksia.
Mitä eroa on ISO-akkreditoinnilla ja ISO-sertifioinnilla?
Keskeinen ero on arvioinnin laajuudessa ja arvioitavassa yksikössä. ISO-sertifiointi koskee organisaatioita, jotka haluavat sertifioida johtamisjärjestelmänsä ISO-standardien mukaisesti. Sen sijaan ISO-akkreditointi koskee ISO-sertifiointeja myöntäviä elimiä ja varmistaa niiden pätevyyden ja luotettavuuden sertifiointiprosessin toteuttamisessa.
ISO-sertifiointi koskee organisaation sisäistä järjestelmää, kun taas ISO-akkreditointi koskee itse sertifiointiprosessia. Akkreditointi auttaa varmistamaan, että sertifiointiprosessi on puolueeton, johdonmukainen ja luotettava, mikä puolestaan lisää organisaatiolle myönnetyn ISO-sertifioinnin uskottavuutta.
Akkreditoituja sertifiointielimiä on suhteellisen vähän verrattuna sertifiointia hakeviin organisaatioihin. Kaikki sertifiointielimet eivät ole akkreditoituja sertifioimaan kaikkia ISO-johtamisjärjestelmiä tai muiden elinten standardeja. Siksi sertifiointia hakevan organisaation on tärkeää valita sertifiointielin, joka on akkreditoitu nykyisten ja suunniteltujen tulevien standardien osalta, joiden sertifiointia se haluaa.
Laadustaan ja luotettavuudestaan tunnettu sertifiointielin, kuten DNV, voi olla tärkeä, kun halutaan rakentaa luottamusta sisäisesti ja sidosryhmiä kohtaan, täyttää heidän vaatimuksensa ja noudattaa sovellettavia määräyksiä. Sertifiointielimen tulisi myös pystyä tarjoamaan koulutusta ja arvokasta tietoa auditoinneista, jotka auttavat organisaatiota sen kehitystyössä.
