Korruption todellisen laajuuden määrittäminen on vaikeaa, koska suuri osa korruptiosta jää paljastumatta, mutta YK:n, WEF:n ja Maailmanpankin kaltaisten järjestöjen arvioiden mukaan se on noin 3,6 biljoonaa dollaria vuodessa. Association of Certified Fraud Examinersin (ACFE) viimeisimmässä raportissa Occupational Fraud 2022: A Report to the nation (Työpaikkapetokset 2022: raportti kansakunnalle) yritysten kokonaistappioiksi arvioitiin huikeat 4,7 biljoonaa dollaria.
Työperäinen petos on laaja käsite, ja siihen sisältyy esimerkiksi omaisuuden anastamista ja talousrikoksia, joihin yksittäiset henkilöt tai pieni joukko ihmisiä syyllistyy kavallusten ja käteisvarkauksien muodossa.
ACFE:n raportissa korostetaan, että minkä tahansa yrityksen heikko lenkki on myös se, mitä monet pitävät sen vahvimpana voimavarana, eli työntekijät. Kaikkien organisaatioiden on uskottava työntekijöilleen pääsy omaisuuteensa tai sen valvontaan. Juuri tämä luottamus voi tehdä organisaatiot alttiiksi ammatillisille petoksille. Kaikki petokset perustuvat nimittäin pohjimmiltaan luottamuksen rikkomiseen.
Vaikka ammatillisia petoksia voidaan tehdä lähes millä tahansa organisaation tasolla, ACFE:n raportin mukaan 23 prosenttia niistä tehdään omistajien tai johtajien toimesta. Vaikka petosten määrä on pienempi kuin alemmissa työntekijäasemissa, taloudelliset kustannukset ovat lähes aina paljon suuremmat. Kun tarkastellaan kaikkia osastoja ja toimintoja, noin puolet kaikista tapauksista kohdistui toimintoihin (15 %), kirjanpitoon (12 %), johtajiin (11 %) ja myyntiin (11 %).
Kaikki lahjontaa, korruptiota tai petoksia koskevat tutkimukset osoittavat, että kaikki organisaatiot ovat vaarassa riippumatta niiden koosta tai toimialasta. Tappiot voivat olla reaalisesti suurempia suuremmissa organisaatioissa, mutta tappioiden laajuus on vertailukelpoinen kaikenkokoisissa organisaatioissa. ACFE:n mukaan organisaatiot menettävät vuosittain keskimäärin 5 prosenttia tuloista. Mielenkiintoista on, että 85 prosentilla petoksentekijöistä oli käyttäytymisen perusteella punaisia lippuja, jotka viittaavat petokseen.
DNV:n tekemässä tutkimuksessa korostettiin, että vain harvat yritykset ovat edistyneellä tasolla lahjonnan torjuntajärjestelmien osalta. Tutkimus osoitti myös, että vastuu on usein delegoitu johtavalle viranhaltijalle tai toimitusjohtajalle eikä erityiselle neuvostolle, komitealle tai tiimille, mikä on lahjonnanvastaista johtamisjärjestelmää koskevassa ISO 37001 -standardissa suositeltu käytäntö. ISO-vaatimuksen tarkoituksena on välttää eturistiriitoja, joita voi syntyä, kun yksi henkilö on vastuussa toiminnasta ja voitosta ja tappiosta.
Ilmiantajapolitiikkaa pidetään keskeisenä kaikissa jäsennellyissä lähestymistavoissa, joiden avulla tapaukset voidaan paljastaa. AFCE:n raportissa todetaan, että digitaaliset menetelmät, kuten sähköposti- tai verkkoraportointi, olivat tehokkaampia kuin puhelinlinja. Kanavasta riippumatta vaikuttaa siltä, että työntekijät ilmoittavat suurimman osan tapauksista.
Mielenkiintoista on, että lähes puolet kaikista työpaikkapetoksista johtuu sisäisen valvonnan puuttumisesta tai olemassa olevien valvontatoimien riittämättömyydestä. Tapauksista, joissa petos havaittiin, 81%:ssa asianomainen organisaatio muutti nykyisiä petostentorjuntakeinojaan. Tämä osoittaa selvästi, että useimmissa organisaatioissa on selvä puute valvonnasta, ja se tarjoaa vakuuttavan perusteen ottaa käyttöön jäsennelty lahjonnanvastainen lähestymistapa mieluummin ennemmin kuin myöhemmin.
