Energiahuoltovarmuuden korostuminen ja hintojen nousu kasvattavat hiilineutraaliuteen pyrkimisen nopeuseroja Euroopan ja muun maailman välillä.
Uusiutuvien energianlähteiden nopeassa käyttöönotossa ja sähköistämisen kasvussa on lyhyellä aikavälillä häiriöitä, matkalla pitkän aikavälin pyrkimyksissä päästöttömään energiaan.
Sähköntuotannon kasvu ja siirtyminen päästöttömyyteen pysyvät murroksen ajureina; uusiutuvat energialähteet muodostavat 83 % sähköntuotannosta vuonna 2050.
Yksi vuosi YK:n pääsihteerin António Guterresin ilmastohätätilajulistuksen jälkeen päästöt olivat ennätyskorkealla ja ennakoivat maapallon lämpötilan nousua 2,2 asteella vuosisadan loppuun mennessä.
Energiahuoltovarmuuden korostuminen ja energian hintojen nousu vahvistavat Euroopan ja muun maailman päästöttömyyspyrkimysten nopeuserojen kasvua, toteaa DNV:n kuudes energiamurroskatsaus. Energiamurroksessa johtavana pidetty Eurooppa kaksinkertaistaa uusiutuvien energialähteiden käyttönsä ja energiatehokkuutensa kasvattaakseen energiariippumattomuuttaan. Euroopan kaasunkulutus pienenee Ukrainan sodan vuoksi huomattavasti.
Viime vuoden ennusteeseen verrattuna DNV ennakoi Euroopan kuluttavan maakaasua alle puolet nykyisestä vuonna 2050. Se vastaa vain 10:tä prosenttia Euroopan energiatarpeesta, kun osuus nykyisin on 25 prosenttia.
Matalan tulotason maissa, joissa energiapolitiikkaa ohjaa hinta, trendi on erilainen. Energian ja ruuan korkeat hinnat hidastavat siirtymää hiilestä kaasuun ja jarruttavat päästöjä pienentäviä investointeja. Esimerkiksi Intian niemimaalla kaasun osuus energiasta vähenee 11 prosentista 7 prosenttiin seuraavien viiden vuoden aikana, samalla kun hiilen osuus kasvaa.
Inflaatiopaineet ja jakeluketjun häiriöt tuovat laajemminkin haasteita uusiutuvien energialähteiden käytön kasvuun. DNV:n katsauksen mukaan sähköajoneuvojen globaalin käyttöönoton virstanpylväs - jossa sähköajoneuvojen osuus uusista ajoneuvoista ylittää 50 % - viivästyy vuodella, vuoteen 2033.
Tämänhetkistä yleisen energiamurroksen kriisiä on kuitenkin tarkasteltava pitkällä aikavälillä uusiutuvan energian alenevien kustannusten ja nousevien päästökulujen kannalta.
“Enegiamarkkinoiden turbulenssi ei merkittävästi muuta hiilipäästöttömyyden etenemistä vuosisadan puoliväliä kohti”, sanoi DNV:n toimitusjohtaja Remi Eriksen.
“Aurinko- ja tuulivoiman nopeasti laskevat kustannukset ovat globaalin energiamurroksen vahvin ajuri, joka tasapainottaa nykyisiä lyhytkestoisia energiajärjestelmän häiriöitä.”
DNV:n ennusteen mukaan ei-fossiilisen (uusiutuvan) energian osuus ylittää ensimmäisen kerran puolet maailman energiatuotannosta vuoteen 2050 mennessä. Tämä on seurausta sähköntuotannon kasvusta ja sen siirtymisestä päästöttömyyteen.
Sähköntuotanto yli kaksinkertaistuu, ja sen osuus globaalista energiatuotannosta kasvaa 19 prosentista 36 prosenttiin seuraavien 30 vuoden aikana. Aurinko- ja tuulivoima yhdessä on jo nyt edullisin sähkön lähde lähes kaikkialla, ja vuoteen 2050 mennessä ne kasvavat 20- ja 10-kertaisiksi tämänhetkisestä ja hallitsevat sähköntuotantoa 38 ja 31 prosentin osuuksilla.
Uusiutuvien energialähteiden osuuden energiankulutuksesta odotetaan kaksinkertaistuvan seuraavien 10 vuoden aikana yli 1,3 tuhanteen miljardiin dollariin vuodessa ja sähköverkon kulujen odotetaan ylittävän tuhat miljardia dollaria vuoteen 2030 mennessä. Huoli energian huoltovarmuudesta nostaa kiinnostusta ydinvoimaan, jonka tuotanto tämän vuoden ennusteen mukaan hieman kasvaa nykyhetkestä, 13 prosenttia vuoteen 2050 mennessä. Sen osuus sähköntuotannosta kuitenkin laskee nykyisestä 10 prosentista viiteen prosenttiin vuoteen 2050 mennessä.
Vaikka hiilivoiman osuus lyhyellä aikavälillä kasvaa, se kuitenkin vähenee nopeasti verrattuna huippuvuoteen 2014. Öljyn kulutus on viime vuosina ollut huipussaan ja vähenee rajusti vuodesta 2030 alkaen. Ukrainan sodan seurauksena maailmanlaajuinen kaasunkulutus on pienempi kuin edellisessä ennusteessa. Ennen sotaa DNV ennakoi maakaasun olevan yksittäisistä energialähteistä suurin tämän vuosikymmenen loppuun mennessä, mutta nyt ajankohtaa on tarkennettu vuoteen 2048.
Polku päästöttömyyteen
Energiamurroksen ennusteen ohella katsaus sisältää tänä vuonna skenaarion polusta päästöttömyyteen (Pathway to Net Zero), joka on DNV:n laatima todennäköisimmin toteutuskelpoinen reitti saavuttaa nollapäästötavoite vuoteen 2050 mennessä ja rajoittaa globaali lämpeneminen 1,5 asteeseen. DNV ennakoi maapallon olevan etenemässä kohti 2,2 asteen lämpenemistä vuoteen 2100 mennessä, samoin YK:n pääsihteeri António Guterres antaessaan maailman COP26-ilmastokokouksessa hätätilavaroituksen ihmiskunnalle.
Jotta maailmanlaajuinen hiilipäästöttömyys saavutetaan vuoteen 2050 mennessä, hiilidioksidipäästöjen on vähennyttävä 8 prosenttia vuosittain. Vuonna 2021 päästöt nousivat rajusti ja niiden määrä lähestyi pandemiaa edeltävän ajan huippumääriä, ja vuonna 2022 päästöjen ennakoidaan vähenevän globaalisti vain yhdellä prosentilla. Tämä tarkoittaa kahden vuoden hukkaamista päästöjen vastaisessa taistelussa.
Globaali nollapäästöisyys vuonna 2050 vaatii tiettyjen alueiden ja toimialojen huomattavasti nopeampaa päästöttömyyteen siirtymistä. OECD-maiden on oltava päästöttömiä vuoteen 2043 mennessä ja sen jälkeen hiilinegatiivisia hiilidioksidin talteenoton ja poiston avulla. Kiinan on pienennettävä päästönsä nollaan vuoteen 2050 mennessä nykyisen vuoden 2060 tavoitteen sijasta. Eräiden toimialojen, kuten sähköntuotannon, on saavutettava päästöttömyys ennen vuotta 2050, kun taas joillakin toimialoilla, kuten sementtiteollisuudessa ja ilmailussa, päästöjä syntyy edelleen. Jotta polkumme päästöttömyyteen toteutuisi, meriliikenteen on vähennettävä päästöjään 95 % vuoteen 2050 mennessä.
Polku päästöttömyyteen -ennusteemme mukaan uusia öljyn tai kaasun lähteitä ei tarvita korkean tulotason maissa vuoden 2024 jälkeen eikä vuoden 2028 jälkeen keski- ja matalan tulotason maissa. Investointien uusiutuviin energialähteisiin ja jakeluverkkoon on kasvettava huomattavasti nopeammin; uusiutuvien osalta kolminkertaisiksi ja jakeluverkon osalta yli 50 prosenttia seuraavien 10 vuoden aikana.
DNV:n Polku päästöttömyyteen edellyttää toteutuakseen huomattavasti voimakkaampaa valtion puuttumista talouteen. Koko poliittinen keinovalikoima on otettava käyttöön, kuten päästöveron ja valtion tukien korottaminen, päätöksenteon tehokkaampi jakaminen, kiellot ja taloudelliset kannusteet, joilla uusiutuvia energianlähteitä saadaan korvaamaan fossiiliset, sekä entistä mietitympi sääntely ja standardointi.