Strukturoitu lähestymistapa ruokahävikin ja ruokajätteen merkittävään vähentämiseen.
On hämmästyttävä tosiasia, että maailmanlaajuisesti lähes viidennes kaikesta kuluttajien saatavilla olevasta ruoasta menee hukkaan, mutta tulevan ISO 20001 -standardin mukainen strukturoitu lähestymistapa voisi auttaa yrityksiä vähentämään ruokahävikkiä ja ruokajätettä merkittävästi.
YK:n ympäristöohjelman (UNEP) arvion mukaan viidennes kaikesta ruoasta päätyy hukkaan – ja tämä luku on äärimmäisen merkittävä. Humanitaarisen hyväntekeväisyysjärjestön Action Against Hungerin mukaan maailmassa tuotetaan enemmän kuin riittävästi ruokaa ruokkimaan kaikki maapallon asukkaat, mutta siitä huolimatta 733 miljoonaa ihmistä näkee nälkää joka päivä.
Elintarvikkeiden toimitusketjussa toimivat yritykset ja organisaatiot eivät ehkä voi tehdä paljoakaan sotien ja luonnonkatastrofien aiheuttamalle nälänhädälle, mutta ne voivat vaikuttaa elintarvikehävikkiin ja -jätteen syntymiseen ottamalla käyttöön järjestelmällisen lähestymistavan ongelman ratkaisemiseksi omassa toiminnassaan ja arvoketjussaan. Tällaista lähestymistapaa kuvataan uudessa ISO 20001 -standardissa, joka on parhaillaan kehitteillä ja jonka odotetaan ilmestyvän vuonna 2027.
Vaatimus on jo olemassa FSSC 22000 -standardin versiossa 6. Elintarvikehävikkiä ja -jätettä koskevassa FSSC 22000 -ohjeessa asia liitetään erityisesti YK:n kestävän kehityksen tavoitteen 12 (SDG 12) yhteyteen. Siinä viitataan myös eri lähteisiin, joiden mukaan elintarvikehävikin ja -jätteen aiheuttamat tappiot ovat vuosittain yli 1 biljoona Yhdysvaltain dollaria. Siinä tuodaan selkeästi esiin, että elintarvikehävikillä ja -jätteellä on merkittäviä vaikutuksia kestävyyteen ja talouteen. Yritykset hyötyisivät kuitenkin enemmän ohjeistuksesta, jotta teollisuus voisi vähentää merkittävästi nykyistä elintarvikehävikkiä ja -jätettä.
Mitä ovat ruokahävikki ja ruokajäte?
Jotta yritykset voisivat vähentää tai ehkäistä ruokahävikkiä ja -jätettä, on tärkeää erottaa, mikä on mitä.
Ruokahävikki määritellään tapahtuvaksi ennen kuin elintarvike päätyy kuluttajalle, ja se johtuu muun muassa tuotannosta ja jalostuksesta tai varastoinnista ja jakelusta. Hävikki voi tapahtua missä tahansa toimitusketjussa, ja se voi olla niinkin yksinkertaista kuin joidenkin kasvien jättäminen maahan tai tuotteiden putoaminen rekasta, kuin tuotteiden visuaalinen laatu (virheet jne.), joka voi tehdä ne myyntikelvottomiksi. Toinen esimerkki ovat huonot varastointiolosuhteet, jotka voivat tehdä elintarvikkeista ihmisravinnoksi kelpaamattomia, tai alhainen saanto jalostusprosesseissa, tuotantovirheet ja -jätteet tai epäonnistuminen uudelleenkäytettävien sivutuotteiden arvon määrittämisessä.
Ruokajäte puolestaan tarkoittaa elintarvikkeita, jotka olisivat ihmisravinnoksi kelpaavia, mutta jotka vähittäismyyntipisteet tai kuluttajat itse tietoisesti hylkäävät. Tämä voi johtua tuotteiden viimeisestä käyttöpäivästä, pakkausten tai annosten koosta tai yksinkertaisesti huonoista logistiikkakäytännöistä, kuten vähittäiskauppiaiden ylitilauksista tai siitä, että kuluttajat päättävät olla syömättä ostamaansa tuotetta.
DNV:n äskettäinen ViewPoint-tutkimus osoitti, että yritykset yrittävät käyttää sitä eläinten rehuna, kuten lemmikkieläinten ruokana, lahjoituksina ruokapankkeihin ihmisten kulutettavaksi, kompostoimalla tai mahdollisuuksien mukaan käyttämällä sitä uudelleen muihin elintarviketuotteisiin. Kaatopaikalle sijoittaminen on kestävyyden kannalta vähiten houkutteleva vaihtoehto, ja DNV:n tutkimuksen mukaan vain 12 % elintarvikkeista hävitetään tällä tavoin.
Strukturoitu lähestymistapa elintarvikehävikin ja -jätteen minimoimiseksi
Useimmat elintarvikeketjuun osallistuvat yritykset maatiloista vähittäiskauppiaisiin ja ravintoloihin ovat panostaneet aikaa ja vaivaa elintarviketurvallisuuden hallintajärjestelmien käyttöönottoon. Joskus tämä voi johtua paikallisten säännösten noudattamisesta, mutta useimmiten se johtuu siitä, että se on pääsylippu kaupankäyntiin tai siitä, että luottamus elintarviketurvallisuuden suorituskykyyn parantaa taloutta ja mainetta.
Elintarvikkeiden hävikkiä ja jätettä ei ole käsitelty kokonaisvaltaisesti elintarviketurvallisuuden hallintajärjestelmästandardissa, vaikka se mainitaankin FSSC 22000 -standardissa. Elintarvikehävikki ja -jäte eivät myöskään todennäköisesti ole laajamittaisen sääntelyn kohteena, vaikka joskus niillä voi olla yhteyksiä, kuten esimerkiksi tuotteille asetettavien viimeisten käyttöpäivämäärien asettamisessa elintarviketurvallisuusriskien minimoimiseksi.
Tuleva ISO 20001 -standardi käyttää samaa rakennetta (HLS) kuin useimmat muutkin ISO-standardit, joten se ei ole vieras niille yrityksille, jotka jo noudattavat jotakin ISO-standardia.
Elintarvikehävikin ja -jätteen hallintajärjestelmä voi auttaa yrityksiä tarjoamalla järjestelmällisen viitekehyksen:
- Tunnistaa ja mitata tarkasti elintarvikehävikki ja -jäte koko arvoketjussa.
- Asettaa selkeät tavoitteet ja päämäärät elintarvikehävikin ja -jätteen vähentämiseksi.
- Ottaa käyttöön parhaat käytännöt ja standardoidut menettelyt jätteen minimoimiseksi.
- Seurata jatkuvasti edistymistä ja raportoida saavutuksista, mikä lisää avoimuutta ja vastuullisuutta.
- Parantaa yleistä tehokkuutta ja vähentää elintarvikehävikkiin ja -jätteeseen liittyviä kustannuksia.
- Edistää laajempien kestävyystavoitteiden saavuttamista ja parantaa ESG-suorituskykyä.
Viewpoint-tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että suurista yrityksistä 32 % sanoo, että yli 60 % elintarvikehävikistä ja -jätteestä voitaisiin välttää, ja 35 % johtajista on samaa mieltä. Tämä on hieno uutinen, sillä näyttää siltä, että on olemassa mahdollisuus - ja joidenkin mielestä merkittävä - vähentää alan nykyistä ruokahävikkiä ja -jätettä. Nykyisessä ISO 22001 -standardissa hahmotellaan prosessi, jonka avulla tunnistetaan ne kriisipisteet, joissa ruokahävikkiä ja -jätettä syntyy, mutta tulevassa ISO 20001 -standardissa tätä asiaa vahvistetaan yhdessä kehyksen kanssa, jonka avulla voidaan puuttua aktiivisesti ruokahävikkiin ja -jätteeseen yrityksen ja planeetan hyödyksi.
