Kansainvälinen merenkulkujärjestö IMO (International Maritime Organization) on YK:n alainen järjestö, jonka tavoite on kansainvälisen merenkulun turvallisuuden kehittäminen ja merien saastumisen ehkäiseminen.
IMO on myös mukana lakiasioissa, mukaan lukien vastuu- ja korvausasiat, kansainvälisen meriliikenteen edistäminen ja tekninen tuki.
IMO:lla on 167 jäsentä, jotka edustavat valtioita yleensä kunkin valtion merenkulkuviranomaisen kautta. IMO:n päätavoite on kehittää ja hyväksyä kansainvälisiä määräyksiä tai sääntöjä turvallisen ja tehokkaan meriliikenteen ja puhtaiden merien takaamiseksi. Näiden toimeenpano on valtioiden vastuulla.
IMO:n keskeisiä sopimuksia ja säännöstöjä:
SOLAS-yleissopimus (kansainvälinen yleissopimus ihmishengen turvallisuudesta merellä)
Kansainvälinen lastiviivayleissopimus (LL), kansainvälinen yleissopimus alusten aiheuttaman meren pilaantumisen ehkäisemisestä (MARPOL)
Kansainvälinen merenkulkijoiden koulutusta, pätevyyskirjoja ja vahdinpitoa koskeva yleissopimus (STCW)
Kansainvälistä turvallisuusjohtamista koskevat säännöt (ISM)
Alusten ja satama-alueiden kansainvälinen turvasäännöstö (ISPS)
Lisäksi IMO on tuottanut useita muita säännöstöjä ja sopimuksia.
Lisätietoa löytyy IMO:n verkkosivuilta.
80 valtion merenkulkuviranomaiset ovat valtuuttaneet DNV:n myöntämään sertifikaatteja heidän puolestaan. DNV on mukana useimmissa IMO:n kokousten komiteoissa tai alakomiteoissa joko IACS:n edustajana tai merkittävimpien kansallisten viranomaisten neuvonantajana.
