SOLAS on IMO-säännös ihmishengen turvaamiseksi merellä.

SOLAS-säännös on saanut alkunsa Titanic-onnettomuuden jälkeen, ja ensimmäiset kansainväliset ihmishengen turvaamista merellä käsittelevät standardit luotiin vuonna 1929. Näiden vaatimusten tarkoitus oli varmistaa mm. alusten sisäinen vesitiiveys ja kelluvuus sekä rakenteellinen paloturvallisuus.

SOLAS on kokoelma lakisääteisiä vaatimuksia. Tämä tarkoittaa, että lippuvaltion vastuulla on varmistaa, että sen alukset noudattavat säännöstä. Useimmat lippuvaltioiden viranomaiset ovat valtuuttaneet DNV:n varmistamaan säännöksen noudattamisen lippuvaltion puolesta.

Vuoden 1929 SOLAS-sopimukseen on tehty lukuisia lisäyksiä ja muutoksia. Nykyinen ns. SOLAS 1974 (vuosiluku on nykyisen säännöskokoelman perustekstin laatimisvuosi) säätelee tällä hetkellä kansainvälisessä liikenteessä olevien alusten perusturvallisuusasioita, kuten laivan vakavuus, koneisto, sähkölaitteet, paloturvallisuus, hengenpelastuslaitteet, navigointi, viestintä, turvallinen toiminta, merenkulun turvatoimenpiteet jne. Aluksen kölinlaskupäivämäärä määrittää siihen sovellettavan SOLAS-säännöksen version.

SOLAS-sopimuksen lisäksi muut asiakirjat antavat ohjeita tai lisävaatimuksia SOLASiin liittyen. Näitä ovat IMO-koodit, esim. ISM-säännöstö, FSS-koodi (paloturvallisuusjärjestelmäsäännöstö), FTP-koodi (palokoesäännöstö), LSA-koodi (hengenpelastuslaitteita koskeva säännöstö), jotka ovat itsenäisiä asiakirjoja, jotka on kuitenkin tehty pakollisiksi SOLASin luvuissa. Lisäksi SOLASissa viitataan IMO-päätöslauselmiin ja tiedotteisiin, jotka ovat joko pakollisia tai suositusluonteisia ohjeita..

DNV:n tarkastajat tekevät ympäri maailmaa yhteistyötä paikallisten hyväksymiskeskusten kanssa ja/tai DNV:n Maritime Technology and Production Centren (MTP) osastojen kanssa jotka ovat mukana varmistamassa, että SOLASin kaikki turvallisuusasiat otetaan huomioon.

SOLASin luvut: